Helvetti, kun on kulunut aikaa, kun viimeksi on jotain kirjoittanut. Melkein on dementia iskenyt. WordPressin salasanankin olin meinannut unohtaa, mutta onneksi muistini kätköistä se löytyi. Minulla on salasanojen suhteen aika hyvä muistisääntö. Salasanaksi laitan sen ihmisen nimen yhteen kirjoitettuna, jolla on käyrin näkemäni penis. Ja sitten sen perään vielä se käyryyskulma.
Tällä kertaa Sotkuholistin kommentti sai minun kirjallisen elimeni paisumaan ja kirjoittamaan tänne muutaman sanan. Taas kerran todistettiin, että kun räpyttää oikein kauniisti silmiä ja vonkaa jotain kunnolla, niin kyllä täältä ainakin jonkinlaihen tuhnu tulee. Tosin nyt pitäisi Jekkukin herättää henkiin. Jekun mehukkaat rinnat on kyllä vielä uunin pankolla kuivumassa kuuman kesän jälkeisen kylmän syksyn tullessa kuvioon. Jos panisin oikein kunnolla ja juuri ennen siemensuihkuani soittaisin lasten polkupyörästä irroittamani pirikellon ja rimpsauttaisin sillä pari kierrosta, niin naapuritkin kuulevat, mitä täällä neljän seinän sisällä oikein tapahtuu. Muutakin kuin lasten alituista riitelyä.
Mutta kuukuli on herännyt pitkästä talviunestaan ja jököttää nyt uljaampana kuin koskaan aikaisemmin. Annetaan taas pöntön lorista!
Avainsanat: Alakerran hiljaisen pikkuveljen paisuminen, Dementia, Helvetti, Herra Kanki, Meisseli, Peniksen käyryys, Pirikellolla siemensyöksyn ilmaiseminen, Salasanan valinta, Tissit uunin pankolla, Tuhnu, Vonkaus
