Maitorauhasista imeväisen suusta

Johan tässä olenkin saanut hoitaa parisuhdettamme katsomalla Vancouverin olympialaisia ja korjailemalla autoamme katsastusta varten.

Yksi asia tuli tässä ensiksi mieleen, ennenkuin siirrymme päivän epistolaan. Katselin Kuukulin tilastoja ja etenkin kohtaa “millä hakusanoilla on tänne eksytty”… Ja joku oli löytänyt sanoilla “Kolmen ässän pieru”… Siis mitä helvettiä? Pitäisikö minun siis triplaantua????

Mutta asiaan: Nyt näin suuren urheilujuhlan aikana on mm. meidän iltapäivälehtien nettisivut houkutelleet Ässääkin katselemaan vähäpukeisia urheilijanaisia. Tänään viimeksi poseerasi joku naisjääkiekkoilija pelkän mailan kanssa. Tässä asiayhteydessä tarkoitan siis todellakin vain ja ainoastaan pelkkää jääkiekkomailaa. Tosin maila on tunnetusti jäykkä ja kova. Ja se voi laukoa melkoisia mällejä. Kuvateksti mainosti kuinka tämä kuva suorastaan tihkuu seksiä.

Hyvä niin. Kun mainitsivat. Koska minusta siinä ei tihkunut mitään. Seksi ja naisjääkiekkoilija ei ole ihan sellainen yhdistelmä, mikä tulisi mun eroottisten fantasioiden top kympissä. Hyvä jos mahtuu top kymppitonniin. Makuja on monenlaisia. Minä en saa kiksejä haisevista suojuksista. Mustelmia täynnä olevista kintuista ja vartaloista, jotka ovat ottaneet taklauksia vastaan. Ja kunnon lämäreitä. Sitten jos näin olisi, niin sitten voisin miettiä samalla heittäytymistä tiedostamattomastani maalaishenkisestätä vanhan koulukunnan metroseksuaalisuudestani kunnon homosuhteeseen. Etenkin sellainen homomies tulisi kysymykseen, joka osaisi rassata auton kuntoon. Siis väite numero yksi: Naisjääkiekkoilijoista pitävät ovat yleensä homomiehiä.

Mutta Ässä ja miksei kolme ässääkin… Neljästä baritonista en tiedä. Enkä kahdesta vanhasta tukkijätkästä… Niin Ässä rakastaa tissejä. Myönnän tämän. Näin avoimesti. Ensimmäiseksi sanon, että palvon Jekun rintavarustusta. Maailman parhaimmat. Kestäneet ajan hampaita hyvin. Kestäneet meidän reilun kymmenen vuoden tutkimusretkenkin. Kestotestin. Kiihottavat ja ihanat. Myöskin suuret. Tykkään niistä. Pikkuveljenikin tykkää. Muista sukulaisistani en tiedä.

Mutta tämä asia painaa monia naisihmisiä. Rintojen koko. Mikä on ihanne? Mihin täytyisi pyrkiä? Mitä pitäisi kadehtia? Minä nyt puhun Ässän mielipiteestä, mikä on yhtä kuin totuus. Koolla ei ole väliä. Seksilehdet ja netti pursuaa kaikenmaailman silikonipimuja. Hyvä, että akkojen silmät näkyvät tissien takaa. Ja jos noita akkoja yrittäisi suudella, niin joutuisin viidakkoveitsellä silpomaan rinnat syrjään, jotta ylettäisin huulille.

Tämä on sinänsä älytöntä. Kun minulle ei ehkä se rinnat ole “se juttu”… Isot rinnat kiihottavat. Sen tiedän. Se aiheuttaa ikäviä alkukantaisia tuijotusreaktioita itsessäni. Erityisen ikävä tilanne on se, jos runsaat muodot omaava päiväkotitäti käyttää avaraa kaula-aukkoa ja se on polvistunut juuri minun eteen pukiessa lapsiani. Mihin sitä paatunut ukkomies sitten katselisi? Mihin? Siinä on laskettava kymmeneen ja lauleltava mielessään venäjäksi “Maijall’ oli karitsaa”… Tai sitten töissä joku työkaveri tulee vastaan rinnat pompottaen. Siinä joko saa pervon maineen tai sitten homon maineen, kun en katsellut toisen rintoja. Ja sitten kun katson pompottavia kaksosia, niin olen taas pervo. Ja saan luultavasti ahdistelusyytteet.

Mutta itseäni enempi kiinnostaa nännit. Olen nännimiehiä. Minun varsinainen toimenkuva onkin Nännipihan talkkari. Nyt mä en muista minkälaiset nappulat Jekulla oli, niin enpäs vielä kirjoitakaan täydellisistä nänneistä…